Hannu Saloniemi, Helsingin yliopisto
Eläinlääketieteellinen tieteellinen tiedekunta
Kliinisen eläinlääketieteen laitos,
PL 47, 00014 Helsingin yliopisto
(09)708 49 528, fax (09)708 49 670
e-mail: hannu.saloniemi@helsinki.fi
Laatu on palvelua
Sorkkahoito on palveluammatti, sorkkahoitopalvelujen ostaminen on vapaaehtoista. Huonoa laatua ei kukaan halua ostaa, joten sorkkahoidonkin laatuun on kiinnitettävä huomiota. Sorkkahoidon laatua onkin monin tavoin kehitetty tässä maassa. Seuraavassa eräitä omia muistikuviani 1970-luvun alusta SSHY:n perustamiseen asti.
1970-luvun alussa maassamme oli vain muutama ammattisorkkahoitaja (olikohan Bärlund ensimmäisiä ja Puputti myös eräs pioneereistä). Oma kosketukseni sorkkahoitoon syntyi v. 1972 Karjatalous-lehden kirjoituksella ”Naudan ja lampaan sorkkahoito” (Karjatalous 511972). Valiossa työskennellyt agr. Pekka Ahtiainen halusi kehittää sorkkahoitoa ja hänen toimestaan kävin luennoimassa sorkkahoitajille Nilsiässä ja Mynämäellä 1970-luvulla. Sorkkahoitajien lukumäärä lisääntyi nopeasti 1970-luvulla. Kesällä 1978 suoritin kyselyn, jonka tulokset julkaistiin Suomen Eläinlääkärilehdessä 85, (4), 1979: 181-, ”Sorkkahoitajien tarve ja ammattimainen sorkkahoito Suomessa”. Kyselyn perusteella maassamme toimi jo 101 sorkkahoitajaa, heistä kuitenkin vain kaksi päätoimisesti. Meijereiden merkitys sekä palveluiden välittäjänä maidontuottajille että sorkkahoitajien varustajana telinein ja työkaluin oli suuri.
Sorkkahoitoa on opetettu 1970-luvun puolivälistä lähtien eläinlääketieteen ylioppilaille. Vuosien kuluessa parisenkymmentä opiskelijaa on myös tehnyt sorkkahoitoa kesätyönään. Vuonna 1981 ELK Veikko Tuovinen ja ELK Markku Eestilä julkaisivat ensimmäisen laajemman ohjekirjan ”Sorkkahoidon opas” (Eläinlääketieteellisen korkeakoulun opintomonisteita 5, Kotieläinhygienian ja sisätautiopin laitokset, Helsinki 198 l). Oppaan johdantoluvussa todettiin että vuonna 1979 toteutetussa teurastamotutkimuksessa todettiin viidenkymmenenneljän lehmän otoksessa vain joka viidennellä lehmällä terveet sorkat. Sorkkahoidon tarve oli siis yleistä. Oppaassa oli runsas ja yksityiskohtainen kuvitus sorkkien anatomiasta ja laaja kuvaus sorkkasairauksista. Sorkkahoidon tekniikka kuvattiin myös tarkoin, samoin silloin suosittu Puputin sorkkahoitoteline. Tuovinen ja Eestilä tekivät sorkkahoidosta myös opetusvideon.
Valiossa neuvontaeläinlääkärinä työskennellyt ELL Anne Kiuru (nyttemmin Lintilä) toimi aktiivisesti sorkkahoitajien yhteistoiminnan kehittämiseksi. 29.10.1985 pidettiin Valiolla kokous, jossa olivat mukana myös agr. Pekka Ahtiainen Maatalouskeskusten Liitosta, agr. Eeva Brofeldt Valiosta, varatuomari Kari Lehto Pellervo Seurasta, ETK Hannu Myllymäki Valiosta sekä sorkkahoitajat mv. Matti Puputti Eurasta, Jussi Toivanen Rääkkylästä ja mv. Seppo Viljakainen Savonlinnasta. Kokouksessa selviteltiin sorkkahoitajien yhdistyksen perustamisedellytyksiä, Valion toimesta suoritettua sorkkahoitokyselyä ja sorkkahoitajien työturvallisuusasioita ja vakuutusturvaa. Hannu Myllymäki julkaisi sorkkahoitokyselyn tulokset Karjatalous-lehdessä 6-711985: 47- otsikolla ”Sorkkahoitopalveluissa suuria meijerikohtaisia eroja”. Kyselyyn vastasi silloin meijereiden kautta 114 sorkkahoitajaa.
Sorkkahoitajien koulutusta toteutettiin eri puolilla Suomea lukuisten kurssien ja koulutuspäivien kautta. Valtakunnalliset ”Sorkkahoitajien täydennyskoulutuspäivät” järjestettiin 4.-5.2.1987 Eläinlääketieteellisellä korkeakoululla yhteistoiminnassa Valion kanssa.
Koulutuspäivien tarkoitus oli kiteytetty avauspuheenvuorossani seuraavasti:
– koota yhteen maan sorkkahoitajat
– täydentää sorkkahoitajien tietoja:
– hoitotekniikasta ja -välineistä
– sorkkasairauksista
– sorkkahoidon riskeistä lehmälle
– työterveyskysymyksistä
– vakuutuksista ja vastuukysymyksistä
– herättää keskustelua sorkkahoitajien ammatillisesta yhdistyksestä
– kerätä ajatuksia peruskoulutuksen järjestämiseksi maahamme.
Koulutuspäiville osallistui useita kymmeniä sorkkahoitajia eri puolilta maata. Keskustelujen perusteella sorkkahoitajat valitsivat kuusihenkisen työryhmän valmistelemaan oman yhdistyksen perustamista. Ryhmään valittiin Jorma Kauppinen Iisalmesta, Seppo Viljakainen Lohilahdesta, Aarne Pellonpää Peräseinäjoelta, Erkki Nivala Nivalasta, Erkki Sevon Haminasta ja Pentti Harjunen Rautavaarasta. Sorkkahoitajien yhdistys perustettiinkin samana vuonna.
Sorkkahoitajien peruskoulutuksen järjestämiseksi laadittiin Ammattikasvatushallituksen kokoaman työryhmän työn tuloksena ”Sorkkahoitajan opetussuunnitelma”, joka julkaistiin vuonna 1987. Olisi kiinnostavaa tietää, toteutuiko opetussuunnitelma käytännössä.
Sorkkahoidon ja sorkkasairauksien parissa aktiivisesti työskennelleet eläinlääkärit Jari Aho, Jouni Niemi, Veikko Tuovinen ja Hamu Saloniemi julkaisivat Suomen Eläinlääkärilehdessä 93 (6), 1987: 248- ”Sorkkasairauksien suomenkielisen nimistön”.
Sorkkahoidosta on kotieläinhygienian laitoksella tehty joitakin syventävien opintojen tutkielmia. Jari Aho ja Jouni Niemi esittivät 1.4.1987 tutkielmansa ”Nautakarjan sorkkien terveys – sorkkaterveyteen vaikuttavat tekijät sekä sorkkasairauksien esiintyminen ja paraneminen normaalissa sorkkahoitomateriaalissa”. Työssä tarkasteltiin 1018 naudan sorkkien terveyttä tavanomaisen sorkkahoidon menetelmin. Marko Bogdanoffin aiheena oli ”Sorkkakengän vaikutus lehmän sorkan paranemiseen ja sorkkakengän pysyvyys lehmän jalassa”, Matti Heikkisen ”Toiminnallinen sorkkahoito: Sovellutus Suomen olosuhteisiin ja terveyskorttimerkintöjen suunnittelu sorkkahoitajille”, Tapio Laurilan ”Sorkkahoidon vaikutus sonnin kasvuun kasvatuskoeasemaila” ja viimeisimpänä Timo Mannisen ”Suomalaisen Pelma-sorkkahoitoparren ja hollantilaisen WOPA-hoitoparren etologisten ominaisuuksien vertailu”.
Edellä kuvattua sorkkahoitajien ammattitaidon lisäämistä ja sorkkahoidon edistämistä on jatkettu viime vuosina aktiivisesti Suomen Sorkkahoitajien Yhdistyksen toimesta. ELL Jouni Niemi on tehnyt merkittävän työn tuomalla toiminnallisen sorkkahoidon opit sorkkahoitajiemme käyttöön. Jouni Niemi on saanut oppinsa hollantilaiselta E. Toussaint-Ravenilta.
Palvelu on laatua
Huolellisesti, ammattitaidolla suoritettu sorkkahoito johtaa lehmän sorkkahoidon paranemiseen. Sen myötä muun muassa nännipolkemien vaara vähenee ja lehmien utareterveys paranee. Tuloksena on meijeriin toimitettavan maidon laadun paraneminen. Taitavien sorkkahoitajien työ on osaltaan edistänyt maitomme laadun nousua EU:n huipulle.
Maidontuottajat ovat entistä osaavampia, ja samalla myös vaativampia ostamiensa palveluiden suhteen. On kovin tärkeää, että sorkkahoitaja dokumentoi tekemänsä työn ja havaitsemansa sorkkien muutokset ja sairaudet tarkasti maidontuottajalle. Laadukkaaseen sorkkahoitopalveluun kuuluu nykyaikana kirjallinen selvitys siitä montako sorkkaa vuoltiin, mitä minkäkin lehmän sorkissa havaittiin ja mitä erityistoimia jouduttiin tekemään esimerkiksi sorkkasairauksien vuoksi. Hyvin tehdystä ja myös hyvin raportoidusta työstä on helpompi kirjoittaa myös kunnollinen lasku!
Sorkkahoitajan on luonnollista hakeutua yhteistyöhön alueellaan työskentelevien eläinlääkäreiden kanssa. Viljelijälle on usein tarpeen ehdottaa yhteydenottoa eläinlääkäriin sorkkasairauden hoitoa varten. Vastaavasti tiloilla käyntejä suorittava eläinlääkäri kehottaa tarvittaessa karjanomistajia tilaamaan sorkkahoitajan, jos lehmien sorkkien kunto näyttää huonolta. Ja kehotuksen antaminen on helppoa, kun tuntee ja tietää ammattitaitoisen sorkkahoitajan.
Nykyajan vaatimusten mukaista on kiinnittää erityistä huomiota lehmien kohteluun ja käsittelyyn käsittelyyn sorkkahoidon aikana. Eläinten hyvinvoinnista on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Karjanomistajatkin haluavat välttää lehmiensä tarpeetonta stressaantumista ja arvostavat sen vuoksi sellaista sorkkahoitajaa, joka ilman pahempia ärräpäitä ja sujuvasti käsittelee lehmiä hoitotyötään tehdessään.
Tulevaisuuden tärkeä turva sorkkahoitajille on tietoisuus siitä, että laadukkaalla palveluilla on ostajia.