Jalostusagronomi Seppo Niskanen SKJO – Nauta 5/2000
Lehmien koon ja tuotoksen kasvaessa jalkojen merkitys korostuu. Ilmasto-olosuhteistamme johtuen lehmät joutuvat seisomaan navetoissamme lähes paikoillaan suurimman osan vuotta. Jalkarakenteen arvostelu on näin ollen tärkeää lehmän terveyden, tuotoksen ja kestävyyden kannalta.
Lypsyroduilla jalkaominaisuuksista on arvosteltu lineaarisesti kinner ja vuohinen. Kintereessä on arvosteltu kinnerkulman suuruutta, joka muodostuu takajalan reisiluun ja sääriluun välisestä kulmasta sivulta päin katsottuna. Optimaalinen kinner muodostaa kulman, joka ei ole liian kiverä muttei myöskään täysin suora. Lineaarisella asteikolla 1-9 keskiarvo 5 tarkoittaa noin 150 asteen kulmaa.
Hiehoilla ja nuorilla eläimillä on yleensä vanhempia eläimiä suorempi kinner, ikä tuo usein hieman kulmaa lisää kintereeseen. Valinnassa on suosittu hieman suorempia kintereitä, joka näkyy etenkin holstein-rodulla. Täysin suora kinner ei kuitenkaan ole toivottavaa, sillä kintereen kulma antaa liikkumiseen joustoa. Suora kinner tekee liikkumisesta huomattavasti jäykempää ja rasittaa jalkaa sekä koko eläintä.
Vuohisessa meillä on arvosteltu vuohiskulmaa, eli vuohisluun ja parrenpinnan tai lattian muodostamaa kulmaa, jota tarkastellaan sivusta katsoen. Myös vuohisessa toivotaan olevan riittävästi kulmaa, jolloin jalka joustaa niin eläimen liikkuessa kuin paikallaan seistessäkin. Lineaarisella asteikolla 1 – 9 arvosteltuna optimaalinen vuohinen sijoittuu asteikon keskivaiheille, jolloin vuohiskulman suuruus on noin 45 astetta.
Nuorilla yksilöillä, vasikoilla ja hiehoilla, on yleensä pystympi vuohinen kuin vanhemmilla eläimillä. Iän myötä myös vuohinen tulee normaalisti vennommaksi, ja usein näkee vanhoja lehmiä joilla sorkkakyntyset ovat jo hyvin lähellä lattiaa.
Sekä kinner että vuohinen arvostellaan omina ominaisuuksinaan ja niille lasketaan jalostusarvot. Arvosteluissa huomioidaan vain poikineiden eläinten jalka-arvostelut. Kintereessä alhainen indeksi, alle sadan, tarkoittaa, että eläin periyttää keskimääräistä suorempaa kinnertä. Vastaavasti yli sadan oleva indeksi kertoo eläimen periyttävän keskimääräistä kiverämpää kinnertä. Vuohisessa alle sadan oleva indeksi osoittaa eläimen periyttävän keskimääräistä vennompaa, yli sadan taas keskimääräistä pystympää vuohista.
Aiemmin näistä ominaisuuksista muodostettiin yhdistelmäjalkaindeksi, mutta sen käytöstä luovuttiin nyt viimeisimmän indeksilaskennan yhteydessä. Syynä tähän on se, että yhdistelmäjalkaindeksi ei kerro suuntaa jalka-asennoista vaan ainoastaan sen, onko jalkarakenne poikkeava keskiarvosta. Molemmat ominaisuudet julkaistaan yksittäisinä indekseinä, jolloin niitä voidaan käyttää valinnassa.
Uusia ominaisuuksia mukaan
Kansainvälinen Interbull-arvostelu on keskittynyt kuluneeseen vuoteen asti lähinnä tuotosominaisuuksiin. Nyt arvosteltavien ominaisuuksien määrä on kuitenkin kasvamassa, koska myös rakenneominaisuuksille voidaan laskea jalostusarvot. Edellytys tähän on tietysti yhtenäisesti arvosteltavat samat ominaisuudet. Suoituksia arvosteltavista ominaisuuksista ovat antaneet sekä Maailman Holstein – Friisiläis -federaatio että Maailman Ayrshire-federaatio. Suositukset ovat varsin yhteneväiset, joka onkin järkevää yhteisten arvostelujen kannalta varsinkin meillä, koska Suomesta löytyy molempien rotujen edustajia ja arvosteluja tekevät samat konsulentit kaikilla roduilla. Ainoa ero on se, että Ayrshire-federaatio on suositellut utareen takakiinnitysleveyden mukaan ottamista, mikä ei ole Holstein-suosituksissa mukana.
Koska myös suomalaiset haluavat olla mukana kansainvälisissä rakennearvosteluissa, on meidän tehtävä erinäisiä muutoksia arvosteluissa sekä otettava mukaan myös kokonaan uusia arvosteltavia kohtia. Uusia jalka- rakenneominaisuuksia tulee meille kaksi. Karjanomistajat ovat toivoneet jalka-asentojen arvostelua takaapäin. SKJO:n konsulentit ovat harjoitelleet tämän ominaisuuden arvostelua kuluneen vuoden ajan ja ensi vuoden alusta se on tarkoitus ottaa virallisesti käyttöön.
Takajalkojen asento takaa -ominaisuus kuvaa lehmän jalkojen suoruutta takaa päin katsottuna ja sorkkien asentoa, eli osoittavatko sorkat eteenpäin vai ovatko ne kääntyneet sivulle ja miten voimakkaasti. Ulkomailla tehdyissä tutkimuksissa tämän ominaisuuden on todettu korreloivan melko voimakkaasti eläimen liikkeen kanssa. Tästä syystä ominaisuus on meillekin varsin hyvä, koska suuri osa eläimistämme rakennearvostellaan parsinavetassa, missä ei ole mahdollista nähdä eläintä liikkeessä. Käytännössä täysin suoria jalkoja on hyvin vähän. Suurimmalla osalla eläimistä sorkat ovat hieman kääntyneet sivulle päin. Hyvin voimakkaasti sivulle kääntyneisiin sorkkiin liittyy usein myös voimakas pihtikinttuisuus. Jalkojen suoruus lähtee suurelta osin jo lonkkanivelestä asti.
Toinen uusista ominaisuuksista on sorkkakulma (engl: foot angle). Kansainvälisissä arvosteluissa on huomattu, että meidän arvostelemamme vuohinen on korreloinut hyvin heikosti muiden maiden arvostelujen kanssa. Syykin tähän on olemassa, sillä me tarkoitamme vuohisella eri asiaa kuin mitä federaatioiden suosituksissa tarkoitetaan. Maailmalla arvostellaan lähinnä sorkka-aineksen ja kantojen vahvuutta sorkassa ja tämän ja parren pinnan välistä kulmaa. Luonnollisesti on tärkeää, että sorkka-ainesta on riittävästi eläimen sorkan takaosassa. Selkeimmin tämä ominaisuus on arvioitavissa tarkastelemalla sorkan karvarajaa ja sen kulman suuruutta.
Koska meillä on välillä ongelmaa lähinnä ventojen vuohisten kanssa, on päädytty siihen, että tulevaisuudessa eläimillä arvostellaan sekä vuohiskulma että sorkkakulma. Näin saamme arvostelluksi sekä kansainvälisen ominaisuuden että omassa populaatiossamme tärkeäksi katsomamme ominaisuuden. Myös jalkavikoja kartoitetaan Rakennearvostelujen yhteydessä konsulentit tarkastavat myös sen, onko eläimellä erityisiä jalkavikoja. Ominaisuus on luokiteltu joko-tai -ominaisuutena, eli mahdollisia jalkavikoja ei ole eritelty vaan niistä on tullut ainoastaan merkintä. Jalkavikatietojen kerääminen vaihtelee maittain. On maita, joissa ei kerätä mitään jaikavikatietoja, mutta esimerkiksi Ruotsissa on kymmenkunta erilaista jalkavikaluokkaa.
Myös meillä otetaan käyttöön eritelty jalkavika-arvostelu. Näin halutaan saada yksityiskohtaisempi tieto mahdollisesta jalkaviasta. Erilaisia luokkia on kymmenen, joista ensimmäinen luokka tarkoittaa tervettä eläintä, jolla ei ole jalkavikoja. Erilaiset jalkaviat jaetaan seuraavanlaisiin luokkiin: 1. sorkkakuume tai sen seuraus, 2. sorkan alueen ihon tai sarveisen tulehdus, 3. kierresorkka, 4. sorkka hoidon tarpeessa,5. muu sorkkavika, 6. niveltulehdus, 7. nivelen ulkopuolinen tulehdus tai hiertymä, 8. muu ylemmän raajan vika, 9. tarkemmin määrittelemätön liikuntaa haittaava jalkavika.
Tulevaisuudessa tietojen kerääntyessä voidaan tilastoida erilaisia jalkavikoja. Monet jalkavioista ovat ympäristöstä johtuvia ja niitä voidaan parantaa tai ainakin osittain korjata sorkkahoidolla tai parsialustalla ja kuivikkeilla. Myös navetan rakenteet vaikuttavat melkoisesti jalkavikojen esiintymiseen.